Kapeenkoski on paikka, jossa useimmat keskisuomalaiset koskimelojat saavat ensikosketuksensa lajiin. Tarkemmin sanoen Kapeella on monta koskea. Kanavasulun päältä koskiosuuden avaa pohjapadon aiheuttama ja sinänsä mitätön Makasiinikoski. Makasiinikosken jälkeen on Luijankoski, jolle oikea koskiluokitus on ehkä I+. Kosken laskeminen on sinänsä helppoa, joskin antaa tuntumaa allokkoon. Kosken alla kannattaa pitää silmät auki suurten kivien takia. Luijan oikealla laidalla on voimakas akanvirta, jonka raja on pyörteinen. Luija onkin huikea lossausten ja virtaanlähtöjen harjoittelupaikka. Varsinaisen Luijankosken sivulla vasemmalla on saarten välistä menevä (vasemmanpuoleinen) pieni sivuvirta, jonka alla Kärryhontoksi kutsuttu hontto mahdollistaa keulanupotuksia. Luijan jälken seuraa vaatimaton Kärmekoski, jonka jälkeen on itse Kapeenkoski.
Kapeenkoski on koskiluokitukseltaan II. Todella isolla virtaamalla Kapeenkoskessa voi päästä huikean hauskaan ja haastavaan ristiaallokkoon. Pienemmällä vedellä aallokko on maltillinen, mutta yllättävät pyörteet vaativat melomista pitkälle järvelle asti. Sopivalla pienellä virtaamalla koskessa on myös surffiaalto, jonne kuitenkin pääsee vain laskemalla takaperin ylävirrasta. Kapeenkoskessa kiviä on kosken niskan jälkeen ainakin normaalilla virtaamalla niukasti. Uinnista voi kuitenkin tulla pitkä, sillä kosken jälkeen aukeaa laajempi järvi, jonka yli virta painaa uimarin kohti suurta putkea, joka on suojannut rantaa takavuosien tukkien uitolta. Jos ajaudut uimarina päin putkea, ota jaloilla vastaan äläkä ajaudu putken alle. Kapeenkosken jälkeen lyhyt järvimelontaosuus johtaa takaisin lähtöpaikkana olleen kanavasulun alapuolelle.
Melojia Luijankosken tuntumassa Kärryhonton virrassa.